Inarinjärvellä marjassa

Olen kyläilemässä tuttuni luona eräässä eteläisen Inarinjärven niemessä, jonka saamenkielisen nimen merkitys on ”maahiskenttä”.
Seudulla on tavanomaisen tiheä metsäutotieverkosto ja harvaa kesäasutusta.  Samalla niemellä luonnon videokuvausta harrastava maanrakennusurakoitsija  on rakentanut  tien korkealle vaaralle, ja sen huipulle tornin  – kuvatakseen luontoa mukavammin ja nähdäkseen kameran läpi toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja.

Kun kaveri hoitelee omaa arkeaan minä lähden keräämään marjoja. Marjoja on vähänlaisesti, niinpä menen katsomaan miltä järven ranta näyttää. Näen heti että rannassa on muutakin kuin kauniita sammaleisia kiviä, ylikypsää variksenmarjaa ja aaltojen kuljettamia luonnonpuita. Siellä näkyy paljon muovia! Käyn hakemassa talosta 70-litran vetoisen mustan muovisäkin ja annan itselleni tehtävän kerätä kaikki se, joka ei kuulu rannalle luonnostaan. Säkin täyttämiseen muovilla (nelisen kiloa) kuluu aikaa parisenkymmentä minuuttia. Siinä ajassa pääsen etenemään korkeintaan 150 metriä. Mitä marjastaja sitten löytää Inarinjärven rannalta? Muovikanistereita – öljyä moottoriin, paljon muovipurkkeja – verkkomerkki, styroksia – avannon kantena verkkokalastuksessa, naruja – kalastus ja veneily, sääskispray sekä muuta pohjoiseen vesielämään liittyvää tavaraa kuten lasinen viinapullo. Muovi siis liittyy olellisesti mökkeilyyn, veneilyyn, kalastukseen ja muuhun liikkumiseen Inarinjärvellä.

Osa muovista on jumiutunut liikkumattomaksi rikkonaisen rannan ansoihin: puunjuurakon mutkiin, kasvillisuuden verkottamaksi, kivien väliin tai  viskoutunut myrskyssä ylemmäs rantapenkalle.

1_Inari

Entä hioutuuko muovi mikroskooppisen pieniksi hitusiksi ja söisikö plankton tuota olemattomuutta ja entä söisivätkö kalat planktonia? Söisikö kalastaja tuota samaa kalaa?

Tunsiko kalaa syövä ihminen muovin kiertokulkua ja vähätkö hän siitä välitti?

Muovi on vaarallista myös linnuille. Ne takertuvat muoviroskaan ja syövät muovia, lintuemot saattavat jopa ruokkia poikasiaan muovilla.

Kuvitelmani legendaarisen erämaajärven rantojen kunnosta rapisivat alaspäin. Säännöstelty vesi se oli kyllä ollut jo vuodesta 1948; Norjan ja Venäjän voimalat ovat järven laskujoella, Paatsjoella, jonka vedet virtaavat Barentsinmereen. Vedenkorkeuden vaihtelu on yli kaksi metriä. Erämainen järvi on tunnettu isosta koosta, syvyydestä, melkoisesta puhtaudesta ja erittäin röpeliäisestä rantaviivasta – 3308 kilometriä! (Ympäristö.fi). Lisäksi sen sijainti napapiirin pohjoispuolella isokokoisena järvenä on koko maailman mittakaavassa huomattava.

Alan ajatella kuinka paljon järvessä ylipäätään on muoviroskaa.

3_lähikuva kopio

(Kuvasta puuttuu muovinen, iso pulkka, joka ei mahtunut 70 litran säkkiin).

Onko muoviroska jakautunut tasaisesti ympäri järveä – tuskinpa!  Muovia tietenkin tulee eniten asutulta suunnalta ja maalta tuulen mukana. Jos haluaa tutkia jonkin vesistön rantaan ajautunutta roinaa, yleensä on paras suunnata lahdelmaan, tämä taas oli niemi. Ivalojoki myös kuljettaa roskaa järvelle (Ivalojoessa ei saa pitää verkkoja joten joesta ei pitäisi tulla kalastajien muoviroskaa). Osa muovista luultavasti painuu järven syvyyksiin.

Pitäisikö minun tehdä toinen marjamatka tai keväinen korvasienireissu – olisiko yksi otos vain sattumaa vai ovatko Inarin rannat tosiaan muovijätteen valtaamat kuten Maahiskentän niemen rannat olivat tuona syksynä?

Tässäpä kunnollista, oikeata työtä jollekin, joka haluaa viettää kesän soudellen roskaa Inarinjärven rannoilta! Tuhansia kiloja muoviroskaa pois järven ekosysteemistä?!

Tiedän mitä inarilainen sanoo luettuaan tämän: meidän Inarinjärvessä ei ole muoviroskaa, mikä lie ollut sattuma, sen sijaan siellä meressä sitä roskaa vasta onkin! Inarinjärvi on niin iso brändi, että roskasta on parasta olla hiljaa.

Inarin retken jälkeen lueskelen erilaisia artikkeleita muoviroskasta vesistöissä ja huomaan, että muovin merkitys vesiluonnolle ja ihmiselle on vasta raottumassa. Olemme koekaniineina maailmanlaajuisessa kokeessa, jonka olemme itse laittaneet alkuun. Ihmisestä on tullut itse luomansa ympäristön saalis.

Kuvat ja teksti @Timo P. Vartiainen

Mainokset