HELSINKI RESTAURANT

Helsinki Restaurant -työssä keväällä 2019 kartoitan pääkaupunkiseudun
kotien sekajäte- ja kierrätysroskisten menu’ta, dyykkaamalla syötäväksi
kelpaavaa ruokaa. Pyrkimykseni on elää roskisruoalla noin kuukausi.

Rajat & vapaus
× Kotipihojen roskalaatikoiden lisäksi hyödynnän paria kaupan bioastiaa.
× Pyrin dyykkaamaan keittiö- ja ruokailuvälineet lusikoita ja pöytäliinaa myöten.
× Ruokavalioni on kasvispainotteinen.
× Kutsun roskakävelyille mukaan muita dyykkareita ja taiteilijoita.
× Roskisruoan ohella kerään luonnosta villivihanneksia ja valutan mahlaa.

In the work of Helsinki Restaurant, I will map out the menu of mixed waste
and recycling boxes in the Helsinki Metropolitan Areas by collecting edible food.
My endeavor is to live with ’junk food’ for a month. The work will take place in
the spring of 2019.

In the Helsinki Restaurant work in the spring of 2019, I will map the Helsinki metropolitan area
from the home mixed and recycled garbage menu, pounding for food
suitable food. My goal is to live on junk food for about a month.

Limits & Freedom
× In addition to home-yard bins, I also exploit a couple of biowaste bins.
× I try to collect kitchen utensils and cutlery from spoons to a tablecloth.
× I have a vegetarian-oriented diet.
× I invite other dumpster divers and artists to ’trash walk’.
× Meals also include other collector dishes: sap and wild vegetables
collected from nature.


 

Starting my life as a ”junk food eater” on April 7, 2019 making a three-hour walk in Töölö district of Helsinki. I find three kilos of edible food from mixed waste containers and I manage to collect 4.7 kg of kitchen utensils from mixed waste bins, metal- and glass recycling boxes.

Ensimmäisen retken saalis.

Ensimmäisellä dyykkiretkellä 7. huhtikuuta, joka kestää kolme tuntia, löydän ruokailun peruskalut: veitset, haarukat, lusikat ja juomalasin. Löydän jopa toimivan leivänpaahtimen. Korvaavina ruokakaluina, koska esim. lautasta ei löytynyt, käytän aiemmin dyykattua: Ikean mustaa ja Arabian vaaleansinistä lautasta. Ensimmäinen ateria on jonkinlainen improvisoitu paistos: kananmunaa, juustoa ja meetvurstia, joka korvaa puuttuvan suolan. Jälkiruokana on Bulgarian jogurtti, mandariinit ja viinirypäleet.

Kierroksen viimeisellä sisäpihalla on noin viiskymppinen, hienosti pukeutunut rouva työntämässä leivänpaahdinta metalliroskiin. Huikkaan rouvan suuntaan ”Toimiiko?”,  rouva vastaa ”Toimii!”. Sanon rouvalle, että voisin ottaa sen. Rouva kommentoi poisheittoa: ”Muuten mä pitäisin tän mut me ollaan muuttamassa!” Kotona katson vekotinta tarkemmin: Siisti, tyylikäs, kuten oli rouvakin, toimii kuten oli puhe. Made in Spain.

8. huhtikuuta parin tunnin saalis Munkkiniemestä. Yhdeksän pakkausta ovat avaamattomia.

10. huhtikuuta illallinen pysyttelee etäällä napakympistä. Ainekset lienevät suht’ ok., raejuusto hyvää, mutta hutiloin perunoiden ja porkkanoiden kohdalla, niistä tulee vetisiä. Kuitenkin, tietyissä olosuhteissa ihminen söisi tämänkin suurella antaumuksella ja nuolisi vielä lautasenkin.

11. huhtikuuta päivän raskaimman aterian aineksina ovat Barilla spagetin lisäksi Dole rypäleitä, Fazer kauraleipää Valion juustolla ja Pirkka tomaattimurskaa, jota löytyy kuukauden aikana 1,5 kg avaamattomissa pakkauksissa. 8. huhtikuuta löytynyt kilon pakkaus arkista spagettia ja tomaattimurska viihdyttelee löytäjäänsä moneen kertaan.

12. huhtikuuta tunnen laadukkaan leipomo-kahvilan roskisten äärellä vastustamatonta houkutusta kakkuihin ja leivoksiin  – antaudun! Nämä herkut (paperin päällä) nostan poikkeuksellisesti biojäteastioista, jossa ne ovat tällä kertaa hyvässä kuosissa.

 

Sekajätedyykit 14. ja 15. huhtikuuta: avaamattomia ovat luumupussi, Creme Fraiche ja luomumaito. Kämmenen levyinen kurkunpätkä kuuluu roskisten klassikoihin. Sinisen lävikön nostan metallinkeräysastiasta. Keräyspaikat ovat Munkkiniemi ja Meilahti.

15. huhtikuuta pöydälle laittautuu uusi tuttavuus, varsiselleri. Kuukauden parhaita aterioita!

16. huhtikuuta vatsa kurnii suosituksia leipomo-kahvilan antimien äärellä.

 

Tähän mennessä en ole pystynyt löytämään roska-astioista suolaa, kauraryynejä ja ruokaöljyä. (Kauraryynejä ja suolaa ei löydy lopulta koko kuukauden aikana). Kaurapuurolla olisi ollut helppo kuitata hyvä aamiainen. Alkupuolen retkillä myös leipä on kiven takana. Puute inspiroi ja tottumusten sijaan joudun kokeilemaan uusia vaihtoehtoja.

 

Aamiainen 18. huhtikuuta on hyvin maistuva, lukuunottamatta makunsa menettäneitä pakastemustikoita.

20. huhtikuuta teen Lauttasaaren normikierrokseni.
Noustessa metron rullaportaissa katutasoon olen erinomaisen energinen ja hyvällä tuulella ja enteilen tulevan saaliini muistikirjaan: ”Superdyykki! Avaan ensimmäisen yllätysarkkuni kannen varhain, klo 7.50, ja viimeisen suljen tunti 25 minuuttia myöhemmin.” Päivän ruokalöytö painaa repussa 3,7 kg ja siitä liikenee kaloreita 10113 kcal – yli neljän päivän energiatarpeeni.

 

P Ä Ä S I Ä I N E N

21. huhtikuuta ensimmäisen pääsiäispäivän kattaus: riisiä, nyhtökauraa, paprikaa ja sipulia. Kauraleivän päällä kurkkua, kananmunaa ja luonnosta kerättyä vuohenputkea. Juomana koivumahlaa metsästä. Jälkiruokana suklaakonvehdit, pikkuleivät ja omena. Kaikki kuvan ruokailuvälineet ja pöytäliina on dyykattu nyt huhtikuussa, paitsi sininen Arabian lautanen ja munakupit, jotka ovat aiempien vuosien löytöjä.

 

Toisena pääsiäispäivänä aloitan kierrokseni Munkkiniemestä jo ennen kahdeksaa, josta jatkan Meilahtea kierrellen Töölöön, päätyen Sonckin kortteliin. 5 tunnin retki auringonpaisteessa tuottaa ruokaa 5,2 kg sisältäen energiaa 15653 kcal. Useimmat pakkaukset ovat avaamista vailla. Esinelöydöistä nostan ensimmäiseksi hyvässä kunnossa olevan, mustan lampaanvillapaidan. Täysi pakkaus vastustamattomia suklaakeksejä ravitsee dyykkariolemustani jo kadulla.

 

L E I P Ä Ä !

25. huhtikuuta torstaina onni tulee vastaan muhkeina, ruokaisina leipinä. Isot leivät (3,3 kg) ovat laadukkaan leipomo-kahvilan roskista. Olen huomannut firman työntävän leipänsä biojätteeseen, mutta nämä moitteettomat leipäset löytyivätkin nyt sekajätteestä, tungettuna ensin läpinäkyvään muovipussiin, sitten mustaan jätesäkkiin. 29. huhtikuuta tulen onkimaan samasta roskiksesta lisää moitteetonta leipää. Tälläisten leipäsurmien kohdalla paatuneenkin dyykkarinkin nupin yllä alkaa välkkyä hälyttävä kysymysmerkki.

29. huhtikuuta kiertelen lähes neljä tuntia useammassa kaupunginosassa. Nostan 3,5 kg moitteetonta leipää tutun takapihan sekajäteastiasta. Leivän päälle löytyy 95 g Pirkka kirnuvoita.

 


Nämä dyykit tulen liittämään kaikkien aikojen Glitter-tähtidyykkisarjaani, jotta tulevaisuuden ihmiset voivat muistella ja hämmästellä aikaa, jolloin tavallisesta roskiksesta pystyi löytämään lähes kuninkaalliset sapuskat


 

V A P P U  !

1. toukokuuta partioimme ruokadyykkari Teemun kanssa kolmannen perinteisen vappudyykkimme komeassa säässä. Tällä kertaa eldoradomme sijaitsee Töölössä kun aikaisempien vappujen mesta oli Kallion Torkkelinmäki.
Ruokamme ongimme luonnollisesti sekajätelaatikoista. Tavaroita taas löytyy yhtä hyvin sekajätteestä kuin lasi- ja metallilaatikoista. Uteliaisuudesta availemme myös kartonki- muovi- ja biolaatikoiden kansia.

Kuten yhteisillä retkillä aiemminkin, laveasti kaikkiruokaisen nuoren kollegani ruokakassi täyttyy nopeammin. Periaatteemme on, että toisen löytöjä saa hyödyntää, niinpä siirrän erän tomaatteja kaverin kokoelmasta omaani, mielessä improvisoitu kreikkalainen salaatti.  Kollega saa löytämäni avaamattoman ”Atrian marinoidut kananreidet”, jonka ihka viimeiseksi väitetty käyttöpäivä oli mennyt umpeen kaksi päivää aikaisemmin, 29. huhtikuuta.

Suomalaisen työn juhlapäivä on dyykkarille täysien kantamusten päivä, silloin kassit pullistelevat ruokaa ja panttitölkkejä. Samsungin siisti laukku on tämän vapun makein esinelöytö kun vuosi sitten kärjessä olivat perhonsitojan tarpeet.

 

3,5 tunnin kierros on pulkassa Töölön kirjaston vaiheilla. Paras puhti on käytetty, kantovälineet täynnä. Todisteet päivän saaliista räpsimme Teemun ideoimana kellariin johtavilla rappusilla.

Nämä kelpuutin reppuihini. Kolmen ja puolen tunnin retkiaikaan nähden melko tavallinen saalis.

Omalaatuinen kuvaushässäkkä pysäyttää pihalla pyöräilevän yhtä omalaatuisen talon asukkaan, ilmeisen urbaanin elämäntapa-aboriginaalin, jonka olen lähes heti valmis sijoittamaan Glitter Pro -roskatähtiluokkaan; kun elvistelen pyöräilijälle, että kokoelmamme on kaivettu sekajäteroskisten tummista syövereistä, hän puolestaan laittaa minulle heti jauhot suuhun ilmoittamalla elävänsä täysin roskisruolla, brassailematta sillä sen enempää. Miehen ite-tehty sotisopa on katu-uskottava ja uniikki, siinä on jotain kipeääkin. Paikalle tulee empien vielä nainen, jonka mielestä huonot kierrättäjät olisivat niitä ulkomaalaisia. Tämän epäterävän kommentin sijoitan ennalta arvattavan populismin tylsään piikkiin.

Glitter Pro -roskatähtiluokkaan?

Freegani-aterioitsija Teemun mieltymysten mukainen roskisruoka painaa 19,4 kg  pakkauksineen. Hänen kantamuksiinsa sisältyy lavealti suuhunpantavaa: pitsan jämäpaloja, itäneitä porkkanoita, nakkeja, herkkusieniä… Tässä on valaistava, että dyykkikaverini ei tarvitsisi dyykata – tulee opettajan työllään toimeen. Tässä kohtaa voisi puhua eettisestä valinnasta ja freeganismistä. Minunkaan vatsani ei kurnisi nälkää ilman dyykkiruokaa, mutta kuvataiteilijan taloudessa dyykkiruoalla on jo merkitystä.

Minun kassini painavat 7,2 kg pakkaukset poislukien. Löydöistäni arvostan eniten täysiä ja lähes täysiä pakkauksia jogurttia, oliiveja, juustoa, mustikkakeittoa ja kananmunia joita kaivan varjojen periltä aurinkoon peräti 17 kpl. Moitteettomassa kunnossa olevaa leipää  (paahtoleipää, vähän ruisleipää) löytyy peräti 1,7 kg joista kuivaan tuttavan suomenhevosille puoli kiloa.

Dyykkarin suhde ”roskaan” näkyy käsityöstä: tuntemistani roskisten tutkimusretkeilijöistä yhdellä on kyynärpäihin asti ulottuvat kumihanskat, toisella suojana vain oma iho. Minulle sopivat pelkät työhanskat, kylmällä säällä rukkaset tai villasormikkaat. Toista laitaa ovat ihmiset joita puistattaa ajatuskin roskisten kaivelusta – miksi? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen hygieniapelot ja sosiaalisen statuksen kertakaikkisen romahtamisen pelko. Tosidyykkarilla ei ole varaa kumpaankaan.

Vappuretkeltä kertyy sattumapantteja 5 euron edestä; vappu edistää panttien joukoittain vippaamista sekajäteroskiin.

Vappudyykillä ruoan lisäksi otan sekajätteestä talteen hyväkuntoisen maastokuvioisen takin (yksi reikä tuunattavana), kaksi järeää metallista naulakkokoukkua, täyden muistiinpanokirjan (kerään piirustuksia ja muistiinpanoja) ja mielialalääkkeitä, jotka tipautan apteekin keräyslaatikkoon.

 

Vapun jälkeen 2. toukokuuta. Kreikkalaisesta salaatista jäi puuttumaan vain ruokaöljy, jonka tilalle löytyi Crème fraiche luonnosta kerätyllä vuohenputkella hunnutettuna.

 

K E R Ä I L Y N   L O P P U S U O R A L L A

5. toukokuuta kaksi tuntia ja vartti Lauttasaaressa. Harvinaisempi löytö on savukirjolohifilee, jonka viimeiseksi käyttöpäiväksi on merkitty 22.5. 2019. Täysin viaton, aterioin kiitollisuudella!

6. toukokuuta. Eilisistä löydöistä kehkeytyi savukalaleipiä ja itse keitetyllä kuusenkerkkäsiirapilla valeltuja nokkoslettuja.

Helsinki Restaurant -rupeaman viimeinen ateria 7. toukokuuta on nokkoskeitto: jauhosuuruste, kananmuna, kerma ja luonnosta kerätty nokkonen. Leivän päällä savukalaa ja vuohenputkea luonnosta. Jälkiruokana marjakeitto jossa päärynää, omenaa, kuivattuja karpaloita ja ripaus kaakaojauhetta. Yksi parhaista!

 


 

S U M MA   S U M M A R U M

7.4. – 7.5. 2019.
Hedelmä
(yht. 6,4 kg) Banaani (2,1 kg) Mandariini Appelsiini Mango Omena Sitruuna Rypäle Paprika  Kuivaluumu Oliivi Mulperimarja Gojimarja Mustikka Couscous Cashewpähkinä Jasmiinitee Peruna Bataatti Riisi Nyhtökaura Vehnäjauho Tomaattimurska (1,5 kg) Ketsuppi Luumumarmeladi Pakastemustikka Vihannes (yht. 3,2 kg) Porkkana Kurkku Varsiselleri Sipuli Valkosipuli Peruna Tomaatti Kirsikkatomaatti Oregano Jogurtti (5,8 kg) Creme Fraiche Voi Juusto (yht. 1,5 kg) Briejuusto Cheddarjuusto Raejuusto Leipäjuusto Maapähkinävoi Kananmuna (3,4 kg) Spagetti (1 kg) Soijakastike Leipä (10,2 kg) Ruisleipä Kauraleipä Paahtoleipä Tattarinäkkileipä Kakku Pikkuleipä Marmeladi Pinaattiohukainen Rusina  Proteiinirahka Soijapapusuikale Pastilli Suklaakonvehti Savukirjolohi Meetvursti Maito Kerma Viili Rapsiöljy Oliiviöljy Kaakaojauhe  Marjakeitto Soijajuoma Luomumaito Hedelmämehu Kahvi Mansikkahillo Laakerinlehti Perunalastu

 

Kuukaudessa ruoka-ainesta kertyi 53,3 kg pakkausten painaessa 3,5 kg. Ruoan lisäksi käyttökelpoista sekalaista tavaraa löytyi 33,2 kg, mukaan lukien ruoanlaitossa tarvittavat 6 kg keittiötarpeita.

Kuukauden aikana tein 21 retkeä, jotka kestivät 35 tuntia ja 35 minuuttia. Yksi retki kesti keskimäärin tunnin ja 42 minuuttia.

Dyykattu ruoka sisälsi energiaa yhteensä 89 817 kcal – tuo kalorimäärä riittäisi itselleni reiluksi viideksi viikoksi tahtia 2400 kcal /päivä arvoiden tarve Energiatarvelaskurilla.

Tunnissa pystyin onkimaan ruokaa keskimäärin 2524 kcal edestä ja se riitti kattamaan yli yhden päivän energiatarpeeni.

Roskisruokani laatu vaihteli avaamattomista ruokapakkauksista, luxus leivistä juuri syömäkelpoiseksi arvioimaani ruoka-aineksiin: yli-ikäistä pakastemustikkaa ja paketti couscousia, jossa näkyi muutamia kuolleita koisaperhosia.

Sekajäteroskista löytyi kuukauden aikana kelvollisia kananmunia 3,4 kg ja hedelmiä 6,4 kg. Päärynät ovat harvoin selvinneet niin hyvin kuin tässä kuvassa. Roskisten hedelmäkunkku on banaani, niitä löytyi 2,1 kg kypsässä iässä.

Kuukauden aikana vatsani meni kerran kunnolla kuralle – dyykkaushistoriani ensimmäinen. En osannut epäillä mitään tiettyä ruoka-ainesta. Parasta olisi ottaa talteen avaamattomia pakkauksia tai tiiviisti suljetuissa roskapusseissa olevaa ruokaa. Irrallaan epämääräisen sekajätteen seassa olevan ruoan ottaminen ei mielestäni ole viisasta.

Täydellisestä pakkauksesta on esimerkkinä kananmuna. Kanamunan käyttöaika on paljon pidempi kuin mitä parasta ennen päivämäärä antaa ymmärtää.

Sekajätedyykkaus vs. dyykkaus kauppojen takusilta: olen nähnyt töhnäisiä kauppojen astioita, pahimmillaan pulunpaskaa kansissa tai että normi roska-astia näyttää lähes aina likaiselta. Tosin sapuska on periaatteessa keräysastioissa vihreissä biopusseissa, mutta jotka eivät aina pysy paikoillaan. Kauppojen roskisten ja sekajäteroskisten välillä on kuitenkin eroja: kauppojen biojätteessä EI OLE esimerkiksi vaarallista jätettä, vaippoja tai remonttipölyä, mutta sekajätteessä VOI OLLA.

 

Dyykkarin punnittavaa.
Onko ruoka syötävässä kunnossa? Otan vai jätän?

Lopullisen arvion ilmoittaa vatsa.

 

Artikkeli Vanhaakin ruokaa voi syödä. (Kuningaskuluttaja, Yle).

 

Kuukauden jälkeen roskaruokaa jäi yli 12 315 kcal, eli noin viiden päivän energiatarpeeni. Kuvasta puuttuu avaamaton pakkaus kuivattuja luumuja sekä aloittamani savukala, voi ja juusto. (Kuvan leivät ovat juuri otettu pakastimesta, vaaleat läikät ovat huurretta, ei hometta).

 


”Selkeästi suurin yksittäinen jätejae kotitalouksien sekajätteessä on biojäte. Biojätteen osuus sekajätteestä on keskimäärin 39 % eli noin 61 kg/as/a.
Toiseksi eniten sekajätteessä on muoveja, joiden osuus on 15 % eli noin 23 kg/as/a. Sekajätteestä suurin osa (76 %) olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen, joten potentiaalia kierrätyksen lisäämiseen kiinteistöillä on runsaasti.”
(HSY:n tutkimus Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2018.)


 

Biodéchets, mon amour! (Biojäte, rakkaani!)

 


 

P A N T I T

Viimeisenä dyykkauspäivänä 7. toukokuuta Kallion Torkkelinmäellä nostin panttitölkkejä sekajätteesen heitetystä muovipussista 2,4 € edestä.

Kuukauden tiliksi roskiksissa huomatuille panteille tuli 22 € 20 snt. Pantit olivat  dyykkauksen sivutuote, suurimman osan huomasin sekajäteastiasta. Talteen ottamani pantit olivat 15 sentin metallitölkkejä tai muovisia 20 snt tai 40 snt pulloja. Viinipulloja otin harvoin talteen niiden koon ja painon takia. Suurin osa panteista löytyi sekajätteestä. Metallilaatikosta pantit häviävät nopeasti romanian- ja bulgarianromanien reppuihin, mutta joskus kävi flaksi…

Poikkeavan iso joukkue tölkkejä metallinkeräyslaatikosta. Tälle pihalle pääsy vaati yhden parkour loikan, mutta palkitsi kolmen euron panttitölkein.

Panttirahoja voisi sijoittaa vaikka 850 g pakettiin Pirkka luomukaurahiutaleita, joka maksaa  1,55 € –  noin kymmenen panttitölkin vaivan. Paketti kaurahiutaleita riittää hyvin yhden viikon puuroaamiaisiin. Puskaruoan keräilijän puuro on tietenkin vielä höystetty vuohenputki- tai nokkosjauheella, kenties pihlajanmarjahillolla, ehkä vielä jonakin juhlapäivänä lusikallisella kuusenkerkkäsiirappia – luksusta!

Sekajätteeseen heitettyjen metallipanttien tavanomainen väliasema – jos kerääjä ei ehdi väliin – on Vantaan energian jätevoimala noin 20 km päässä Töölöstä. Jätevoimalasta ne tultaisiin tuloksettoman polton (koskien metallipantteja, muovipullot palavat hyvin, mutta synnyttävät palamisjätteen) jälkeen viemään 25 kilometrin päähän Espoon Ämmässuon jätteiden käsittelykeskukseen, jossa metallit yritetään erottaa muusta polton synnyttämästä töhnästä. Töölössä sekajätteeseen vipattu metallipantti tulee matkaamaan fossiilisin polttoainein 45 km ilman vastaavaa energiahyötyä.


 

P U S K A R U O K A , V I L L I R U O K A
metsäretkeily mielen harmoniaa

Ei kevättä ilman rakastamaani puskaruokaa ja luonnossa liikkumista!
Roskisruoan lisäksi keräsin kuukauden aikana kevään sesonkivihanneksia nokkosta, vuohenputkea ja kuusenkerkkää sekä valutin koivuista mahlaa. Tätä hyppyä keräilyn toiseen laitaan perustelen sillä, että muutamien villivihannesten ja mahlan juoksutuksen sesonki osui roskisruokakokeiluuni. Haluan myös tuoda villiruoan roskisruoan rinnalle
ja tilalle ei-teollisena, puhtaana ja ravintoarvoiltaan ylivoimaisena vaihtoehtona.

Kumosin Helsinki restaurant -dyykkiruoan painikkeeksi koivunmahlaa. Tätä keväistä eliksiiriä ehdin laskemaan melko lyhyenä sesonkina muutamista koivusta yhteensä 7,6 litraa. ”Mahla alkaa virrata kun maanpinta sulaa ja puiden vedenotto alkaa ja loppuu kun puuhun tulee lehdet ja puu alkaa yhteyttää. Mahla sisältää on 99 % vettä, 0,8-1 % sokereita, 0,1 % hedelmähappoja, hiven- ja kivennäisaineita. Mahlan juoksuttaminen ei vahingoita koivua.

Jos puskaruoan kalorimäärä onkin pieni niin ravintoarvot ovat sitäkin tanakampia:
”Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti mm. proteiinia ja ravintokuitua. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä mm. kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii kalsiumlähteeksi myös kasvisruokavalioon. Nokkonen sisältää merkittäviä määriä myös C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja

 

Vuohenputkea (Aegopodium podagraria) entisellä puutarhatontilla. Nämä aarteet säilön kuivaamalla.

Nokkosta ja vuohenputkea säilöin pääasiassa kuivaamalla. Kuusenkerkistä keitin omalla reseptillä vahvaa siirappia. Kerkkää voi myös kuivata ja pakastaa sellaisenaan. Muiden vuodenaikojen keräilyn kohteita ovat erilaiset marjat, myös pihlajanmarjat. Ruokasieniä olen kerännyt itsenäisesti kahdeksanvuotiaasta.

Tatteja ja haperoita!

 


 

E S I N E E T

Ruoan ohella otin talteen käyttökelpoisia tai muuten kiinnostavia tavaroita, tällä kertaa löytöjen aikajana oli 1920-luvulta nykypäivään. Koska keskityin ruokaan tavaroita kertyi kuukauden aikana vain 33,2 kg, joista 6 kg olivat Helsinki restaurant -työssä tarvittavia keittiövälineitä.

Alla Munkkiniemestä yhdestä sekajäteastiasta löytyneitä tavaroita joukossaan särkyneitä lasinegatiivejä, joista yksi esitti hääparia 1920-luvulta jonka liitin alla olevaan esinekuvaan positiiviksi käännettynä.

Tavaradyykkejä ruodin enemmän muilla sivuilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

;