Roskaa 2018 / Rubbish 2018

 

Vuoden 2018 aikana tein 51 dyykkausretkeä Helsingin kaduille, jalkapatikassa ja polkupyörällä. Kierroksiin käytin aikaa tasan sata tuntia.

Roskaretket antoivat 263,4 kg ”roskaa” sisältäen 906 esinettä tai esinesarjaa.
Tästä voi laskea että sain reppuuni löytöjä keskimäärin yhtä keräystuntia kohti

2,6 kg / 9,1 esinettä. Edellisen vuoden 2017 vauhti oli hämmästyttävän sama: dyykattua tuntia kohti esineitä kertyi 2,7 kg / 9,1 esinettä.

 

 

 

 

 

Keräilyn periaatteet olivat suunnilleen samat kuin aikaisemminkin: otin talteen pääasiassa hyväkuntoista, käyttökelpoista tavaraa. Olin kuitenkin tullut aiempia vuosia paljon valikoivammaksi, vain todella hyvä kelpasi. En halunnut ottaa mitään, joka joutuisi pian uudestaan roskiin. Roskalavoja hyödynsin muutaman kerran, niitä tuli eteen sattumalta. Entiseen tapaan otin käyttöesineiden lisäksi talteen vanhaa nostalgista tavaraa, jota löytyi kiitettävästi. Vanhimmat löytöesineet olivat 1920-luvulta. Hyvälaatuista ruokaa myös keräsin poislukien lihatuotteet, yhdellä poikkeuksella. Harvakseltaan, vakavalla mielellä ajateltuna, otin toisinaan talteen kaunista tai kiinnostavaa turhuutta. Päättäkää itse mitä turhuus olisi. Keräämäni ruoan söin ilolla ja kiitollisena, ylimäärää lahjoitin pois.

– kuvat voi klikata suuremmiksi, siniset tekstit ovat linkkejä –

 

ELINTARVIKE 53,7 kg. Täysin syömäkelpoista ruoka-ainesta löytyi sekajätteestä 53,7 kg, mukaan laskettuna nesteet joita oli 2,6 kg (soijamaito, appelsiinimehu yms.). Niiden pakkaukset painoivat 6,8 kg. Vain kerran dyykkasin bioastiaa: vuokasekaleivät työnsin reppuuni kauppa-leipomon bioastiasta (900 g). Lihaa otin talteen yhden kerran: ”Karinimen Kananpojan fileesuikaleita hunajamarinadiliemessä”.

KANANMUNA 7,3 kg / 143 kpl. Kananmunat ovat roskisten arkipäivää. Luomukananmunia ongin 27 kpl – vähemmän kuin aikaisemmissa dyykeissä. Yhden kerran kenno munia mätäni käsiini; olin löytänyt niitä suuren määrän, olematta kuitenkaan kyllin nopea aterioitsija.

PÄHKINÄ YM. 1,9 kg. Pistaasi- saksanpähkinä, manteli, pinjansiemen, taateli ja kurpitsansiemen… Hämmästynyt ja tyytyväinen olin kun löysin Munkkiniemestä saksanpähkinöitä luomuna avaamattomassa pakkauksessa, poisnakkaamisen syy ei selvinnyt parasta ennen päiväyksestäkään.

HUNAJA 1,1 kg. Hunajaa löytyi 4 purkkia, joista kolme olivat täysiä. Hunajan lisäksi tungin reppuuni kaksi purkkia agave- ja vaahterasiirappia. Olin melko hämmästynyt, ja dyykkarina tietenkin tyytyväinen poisheitetystä hunajasta. Hunaja ei hevin vanhene.

 

Dyykkarikollegani kirjastonsa äärellä. Sakari Toiviainen: Risto Jarva, Dawn Ades: Dada och surrealismen, Juha Vakkuri: Jos puut puhuisivat…

Kirja 18 kpl. Kirjoja näkyy roskissa jokaisella pidemmällä retkellä, urani aikana olen nähnyt niitä kerran koko sekajätelaatikollisen: Kruununhaassa 2014.
Vuoden 2018 retkillä hyväksyin reppuuni opuksia Tuntemattomasta sotilaasta Eino Leinon elämänkertaan ja Haruki Muramakin keltaisen kirjaston pokkariin ”Maailmanloppu ja Ihmemaa”. Kaksi ikivanhaa lastenkirjaa. Sarjiksia 19 kpl: paljon Aku-Ankan taskukirjoja ja monta Ralf König’in homosarjakuvakirjaa. Iso läjä 1930- ja 1940-luvun Suomen Kuvalehtiä. Munkkiniemessä nostin sekajätteestä roskiksen viereen tarjolle massiivisen kirjasarjan, jota en pystynyt liikuttamaan: Suomen kansallisrunoilija Eino Leinon kootut teokset, ihan koko setti!

Kenkä 7 paria. Jalkineita löytyi lenkkareista korkkareihin ja hienokuntoisiin klassisiin tennareihin, joista puuttui vain nauhat. Kenkien kohdalla olen saanut olla tarkkana, niistä pakkaa löytymään piilovikoja, jotka voi hoksata vasta perusteellisella tarkastelulla. Joskus nuo viat on itse korjattavissa.

Vaate 10 kg. Vaatteista meni reppuun täysin ehjät, siistit ja hyvälaatuiset, näistäkin valikoin vain parhaat. Vaatedyykissä oli eniten T-paitoja: 9 kpl. Nike oli roskisten vaatekunkku.

 

Kattila yms. 16,1 kg. Kattiloita, rautaisia patoja, paistinpannuja ja yksi lettupannu. Viisi teräskattilaa ja niiden kansia. Kolme valurautaista paistinpannua 5,2 kg ja kaksi rautapataa.

Kantoväline 11,9 kg / 10 kpl. Läppäritaskulla varustetusta nykymallisesta laukusta siistiin ruskeaan salkkuun (kuvassa), jonka sivutaskusta löytyi Lohjan bussiaikataulu vuodelta 1973. Mielessä on myös erityisen hehkeänpunainen vintage laukku, jonka numerolukon saa auki – jos osaa. Sisällöstä ei ole vieläkään tietoa.

Pantti 55,8 €
Keräilyni sivutuotteena vuoden aikana kertyi panttipulloja ja -tölkkejä  55,84 € edestä –  lähes kaikki sekajätteestä. Painavia viinipulloja otin harvoin talteen, mutta sitäkin useammin vippailin niitä sekajätteestä lasinkeräykseen. Dyykkikaveri, panttirakastaja Late kunnostautui neljällä yhteisellä dyykillä, joilla hän inventoi metalliroskikset pohjia myöten. Itse pidän parhaana haravoida metallilootat päältä; lootien perinpohjaisesta kaivuusta tulee korvia raastava meteli, joka voi herättää kuolleetkin haudoistaan. Arvio Laten kaivamista panteista vain neljällä dyykillä on vähintään 50 €, poislaskien omat panttini.

 

Muistiinpanovihko
Innostuin ottamaan talteen muistiinpanoja, kouluvihkoja ja lasten piirustuksia. Niitä näkyi roskissa hyvin usein, yhtä hyvin sekajätteessä kuin paperinkeräyslaatikossa. Vihkoissa minua kiinnosti erityisesti se miten muistiinpanoissa käsiteltiin ja opetettiin kysymyksiä etiikasta, ympäristöstä ja maantieteestä. Opin antajina nuoremmille ovat tietenkin kaksinaamaiset aikuiset kuten ilmastoaktivisti Greta Thunberg paljastaa.

Tennispalllo 20 kpl / 1 kg 150 g
Keltaisia palloja löytyi useina täysinä pakkauksina neljässä eri dyykissä. Onko tennispallojen löylyttäminen kentillä menettänyt hohtonsa?

Vaarallinen jäte
Kaikkein kyseenalaisinta roskaa sekajätteessä olivat mm. kynsilakat, täysi maalipurkki ja monet avaamattomat liimapakkaukset. Kts. vuoden 2014 löydöistä Vaarallinen jäte.

Odottamatonta
Kirja Felix v. Luschan –  Völker Rassen Sprachen. Welt Verlag / Berlin 1922.
Paperiroskislöytö Taka-Töölöstä 9.5. 2018. Opuksen tekijä Luschan loi kromaattisen asteikon ihonvärin luokitteluun jota sittemmin saksalaiset rotuhygienikot käyttivät hyväkseen. Väitetään että Luschanilla itsellään ei ollut rasistisia tarkoituksia (Wikipedia). Saksalaisen antikvariaatin nettikuvassa Luschanin kirjan kannen hakaristit on peitetty mustin lapuin.

Harvinainen löytö sekajäteastiasta Lauttasaaressa 7. elokuuta: Kazimier Smolen: Auschwitch 1940–1945. Julkaisija Panstwowe Muzeum. 1. painos vuodelta 1961.
Teksti englanniksi, 83 sivua.

 

Postikortti
Kutkuttaviin löytöihin kuuluivat postikortit, jotka olivat lähetetty kenttäpostina sotatantereilta kotiin. Jotkin korteista olivat neuvostoliittolaisilta sotasaaliina omittuja ja lähetetty kotisuomeen kenttäpostina. Sotastrategiaan kuului, että kirjeissä ei paljasteltu joukkojen sijainteja vaan paikoista puhuttiin ympäripyöreästi: ”olen edelleenkin näillä main”.

Erään löytökortin kaksi puolta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.