Kutsari-Kluuvingall

Garbologia, “roskatiede” on arizonalaisen arkeologin William Rathjen (1945–2012) 1970-luvulla lanseeraama termi arkeologiasta, joka tutkii tämän päivän ihmisen jättämiä jälkiä, roskaa ja kaatopaikkoja. Kodin Garbologiaa ympäristötaideprojektissa kartoitan nykyihmisen arkea, kulutustottumuksia ja itsepetosta, kohteena poisheitetty kodin roska, ennen sen joutumista kaatopaikalle tai poltettavaksi. Tänään pois heitetty roskapussi voi olla yhtä kiinnostava ja tärkeä kohde kuin esihistoriallinen tunkio; roskapussimme sisältö
voi kertoa meistä ilmeikkäämmin ja totuudenmukaisemmin kuin itse koskaan haluaisimme tunnustaa.
Jäljitin roskaa Helsingissä, vierailulla Barcelonassa ja Pietarissa sekä asuen taiteilijayhteisö Médusen residenssissä Kanadan Québecissa. Projektini tuo näkyviin roskankerääjiä, sekajätteestä löydettyjä aarteita ja arjen esineitä sekä Roskisdyykkarin päiväkirjani.

Tietenkin olin seikkaillut jo pikkupoikana 1970-luvun perinteisellä kaatopaikalla. 1980-luvun alussa olin töissä arkeologisella kaivauksella ja vaikutuin rautakautisesta asuinmäestä ja viikoista elokuisella niityllä. Taideopiskelijana 1980-luvulla tein painografiikkaa käyttäen aineksina roskaa. Tästä kaikesta innoittuneena, sekä pioneeri -Rathjen esimerkistä, teimme 1992 tanskalaisen maisema-arkkitehti Henrik Jensenin kanssa ”arkeologisen kaivauksen” 1980 käytöstä poistetulla kaatopaikalla Helsingin Iso-Huopalahdessa. Tuo projekti nosti päivänvaloon kaatopaikan sisuksissa v:sta 1978 asti maannutta oudon hyväkuntoista esineistöä ja ruokaa. Kodin garbologiassa olen kiinnostunut siitä kun kodin tavaroista on juuri tullut ”roskaa” ja ne ovat vielä pelastettavissa, ja käyttökelpoisia.

Taiteilijana olen tehnyt mm. pitkiä kävely- ja liftausmatkoja pitkin Eurooppaa sekä muuta ulkoilmataidetta, monialaisesti. Taiteilijataustallani on ympäristöaktivismia ja luontoharrastuksia alkaen 1970-luvulta.

K I I T O S ! 
Koneen Säätiö (työskentely 2012–2013) ja Suomen Kulttuurirahasto (näyttely 2014).

Dan Hastings (Montreal), Anni Kytömäki (Nokia), Mari Räsänen (Helsinki), Montserrat Vendrell (Barcelona), Maarit Verronen (Helsinki) ja monet muut projektini kohottajat.
Käännökset pääosin Kaija Anttonen (Inari).

 

Omakuva-Montreal

T. P. Vartiainen in Montreal, Canada

Garbology, “the study of refuse” is a term launched by archaeologist William Rathje (1945–2012) from Arizona in the 1970s; it refers to archaeology that studies the traces people leave, that is, rubbish and dumps. In the environmental art project Home Garbology, I survey the everyday lives, consuming habits and self-deception of today’s people by focusing on the rubbish that families throw away before it ends up in a dump or incinerator. A trash bag that is thrown away today can be as interesting and important as a pre-historic refuse heap. The content of our garbage bag can tell about us more vividly and truthfully than we would ever want to do ourselves.
I traced rubbish in my home town Helsinki, on a visit to Barcelona and St. Petersburg, and while living in an artists’ community in Quebéc City, Canada. My project makes many things visible: waste pickers, treasures and everyday objects found in general waste, and my Dumpster Diver’s Diary.

Of course, I ventured into a traditional dump of the 1970s already as a little boy. In the early 1980s, I worked at an archaeological excavation – and was impressed by the Iron Age dwelling site and the weeks I spent on the August meadow. When I studied art in the 1980s, I did prints with rubbish as my material. Inspired by all this and the example of the pioneer Rathje, I did, in 1992 and together with the Danish landscape architect Henrik Jensen, “an archaeological excavation” at a dump that had been closed down in Helsinki. The project brought into daylight many objects and food stuffs that were in surprisingly good condition after having lain in the dump since 1978. In Home Garbology, I am interested in things from people’s homes that have just turned into “rubbish” but can still be saved and used.

My art springs from my background: I have been an environmental activist and nature enthusiast since the 1970s. As an artist, I have carried out, for example, long trekking and hitchhiking projects in several parts of Europe; I have also made other types of outdoor art, with engagement in many fields of art.

THANKS TO:
Financial support: Kone Foundation (working 2012–2013) and Finnish Cultural Foundation (exhibition 2014).
Dan Hastings (Montreal, Canada), Anni Kytömäki (Nokia, Finland), Mari Räsänen (Helsinki, Finland), Montserrat Vendrell (Barcelona, Spain), Maarit Verronen (Helsinki, Finland) and many others who have supported my projects. English translation mainly by Kaija Anttonen (Inari, Finland).

 

Advertisements